Liisan lasaretti

Pidän retkeilystä, mutta näin vanhemmiten en enää jaksa lähteä monen päivän vaelluksille. Pitkien matkojen sijaan teen 20-30km pitkiä päiväretkiä, mutta vain syys- ja talvikaudella. Kesällä on liian kuuma ja itikoita, keväällä kaikki on märkää ja merkityt vaelluspolutkin osittain tulvavesien katkomia. Näin loppukesällä on hyvä aloitella kevyesti, tein siis 7km:n pikaretken merenrantaan.  Jos totta puhutaan, en ole merenneito, olen joentytär. Olen syntynyt joenmutkassa ja hakeutunut kuin vaistomaisesti asumaan jokien läheisyyteen. En muista kuin pieniä jaksoja elämästäni, kun olen asunut jossain muualla kuin jokien rantamilla. Nuorena asuin töiden takia pääkaupunkiseudulla, pitkästi mantereen puolella. Sen jälkeen muutin Mikkeliin, jossa asuin vuoden päivät, silloin lähellä oli järvi. Myöhemmin asuin Simossa ja Kemissä, jolloin asuin meren läheisyydessä. Kaikkialla muualla joki on ollut melkein kivenheittämän päässä. Meri ei ole koskaan tehnyt minuun suurta vaikutusta. Se on sama, o...

Mistä tietää, että syksy on ovella? No siitä, että on kauheasti kaikkea kivaa tekemistä, eikä vuorokaudessa riitä tunnit kaiken tekemiseen. Kyllä, kesän passiivisuus on ohi ja syksyä varten ladattu energia alkaa purkautua. Mutta ihan ensimmäisenä uutisia Aloe vera -vainaasta. Se oli niin kuollut, kun toin sen tänne kasvisairaalaan, etten elätellyt suuria toiveita elpymisestä. Leikkasin viimeisetkin nuhjuiset lehdet pois ja annoin uuden mullan ja ajan tehdä tehtävänsä. Tässä se on nyt: Se on saanut väriä varteensa ja puskee uusia lehtiä latvastaan. Se tekee myös uusia versoja tuonne vanhan varren kylkeen: Toivottavasti saan lisättyä Aloe veraa näistä uusista versoista sitten ensi vuonna. Jälleen kerran ihmettelen, miten pahasta jamasta kasvit voivatkaan selvitä. Apostolinkukan pistokkaista ainakin pari on juurtunut jo nyt, mutta kiiltomaijasta jouduin luopumaan. Se oli niin kertakaikkisen huonossa kunnossa, että kuoli pois. Pääsiäiskaktuksen suhteen olen odottavalla kannalla. En ole näh...

Kun sain traakkipuupotilaat uusiin makuupaikkoihinsa, tunsin oloni tyhjäksi. Uusia sisääntulijoita ei tällä hetkellä ole tiedossa ja nykyiset kasvit ovat niin sanotusti vuodeosastolla odottamassa toipumisen ensimerkkejä. Sattumoisin ruokaostoksia tehdessä bongasin Prisman puutarhaosastolla ensiapua tyhjyydentunteeseen: siellä oli valtavasti kauniita ruukkuruusuja, joista sen enempää miettimättä nappasin yhden mukaani. Samalla kävelin päin hyllyä, jolla oli monenvärisiä saintpaulioita eli kotoisemmin paavalinkukkia tai santtuja. Ajattelin, että tämä on selvästi kohtalon sanelema sattumus ja näitä santtujahan voisi vielä kokeilla lisätä näin loppukesästä. Äidilläni ne ainakin näyttävät kauniilta keskellä talveakin. Ehkä se olisi tällaiselle tumpelollekin helppo kasvatettava. Olen kuullut, että joku on onnistunut kasvattamaan ruukkuruususta monivuotisen, mutta orastaneet haaveet ruukkusuusun talvehtimisesta kokivat vastatuulta, kun lueskelin asiasta enemmän. Ruukkuruusut tarvitsevat viile...

Kulutin hellepäiviä shoppailemalla taidetta. Löysin Tori.fi -sivustolta myynnistä (osa postikulujen hinnalla) piirrustuksia ja maalauksia, joita tilasin aikomuksena kehystää ne erilaisiin kehyksiin ja koota niistä taideseinä vaikka makuuhuoneeseen. Yksi maalaus on tulossa käytävään tai olohuoneeseen. Taideprojekti on vielä kesken, mutta nyt ukkoskauden alettua olen saanut haalittua lisää kitukasvuisia kasveja kasvilasarettiini.  Tällä kertaa kävin hakemassa naapurikaupungin AMK:n kampukselta kolme elämänhalunsa menettänyttä traakkipuuta. Ne eivät näytä täysin toivottomilta, joten uskallan olla optimistinen. Vaihdoin niihin mullat ja ruukut. Sekoitin multaan myös vähän kahvinpuruja. Se oli riski, koska en tiedä tykkäävätkö traakkipuut kahvista, mutta nythän se tulee testattua sekin.  Tässä kuvassa kolmesta kaksi eläväisempää. Kolmas oli huonommassa kunnossa ja joutui teho-osastolle. Kuten kuvasta huomaa, kukkapöytiä ei enää ole. Joudun asettelemaan potilaitani tuoleille. Kun ol...

Seuraavat kaksi päivää kärvistellään 30 asteen helteessä, mutta se ei estä minua kaivamasta sukkapuikkoja esiin. Oikeastaan puikot ovat ainoa asia, joita pystyn tässä helteessä heiluttelemaan hikoilematta hillittömästi.  Koska ihmisillä on taloudellisesti tiukkaa, teen tänä syksynä myyntiin vain edullisia perussukkia ja talvella lapasia, pipoja, ja yhtä uutta myyntituotetta, joka on vielä suunnitteluasteella. Näin esim. villasukkien hinnan voi laskea alle 40 numeron sukissa 20 euroon (postituksineen) ja yli 40 numeron sukissa 25 euroon (postituksineen).  Voittoa tästä ei montaa euroa jää, mutta ainakin saan ilahduttaa ihmisiä kohtuuhintaisilla villasukilla ja pitää vilukissojen varpaat lämpiminä. Tässä välissä muistutan, että käsitöistä maksetaan veroja ihan niin kuin muistakin tuotteista. Itsensä elättäminen käsitöillä on käytännössä mahdotonta ellei keksi myyntituotetta, josta ihmiset ovat valmiita maksamaan suuria summia. Meille muille tämä on lähinnä ajanvietettä, jolla ku...

Tälle kesälle en ehtinyt nostaa tikkua ristiin mitä hyötykasvien kasvattamiseen tulee, koska muutin tähän rivitaloon vasta kesäkuussa ja ainakin kuukausi meni pelkästään siinä, että sain järjestettyä asunnon kodin näköiseksi ja aidattua takapihan koirien leikkipuistoksi. Siinä tarkoituksessa suurin osa takapihasta tulee olemaan niin kauan kuin minulla koiria on. Koska helle on nyt ajanut minut pakoon sisätiloihin, olen hyödyntänyt ajan suunnittelemalla patiolle ja seinänvierustalle hyötykäyttöä ensi kesäksi. Suunnitelmasta päätellen tämä syksy kuluu kasvatuslaatikoita rakennellen.  Nuo pyöreät pallerot mansikkalaatikoiden välissä ovat amppelimansikoita, jotka kiinnitän katoksen palkkiin. Haluaisin kasvattaa pensasmustikkaa, mutten tiedä miten ne viihtyvät kasvatuslaatikoissa ja tähän pihaan ei saa istuttaa omia pensaita (asun vuokralla). Onneksi metsä on vieressä ja pääsen poimimaan metsämustikoita heti, kun ne kypsyvät. Täällä pohjoisessa mustikkakausi on vasta aluillaan. Mansikoi...