Siirry pääsisältöön

Sukat puikolle, hellettä pukkaa!

Seuraavat kaksi päivää kärvistellään 30 asteen helteessä, mutta se ei estä minua kaivamasta sukkapuikkoja esiin. Oikeastaan puikot ovat ainoa asia, joita pystyn tässä helteessä heiluttelemaan hikoilematta hillittömästi. 

Koska ihmisillä on taloudellisesti tiukkaa, teen tänä syksynä myyntiin vain edullisia perussukkia ja talvella lapasia, pipoja, ja yhtä uutta myyntituotetta, joka on vielä suunnitteluasteella. Näin esim. villasukkien hinnan voi laskea alle 40 numeron sukissa 20 euroon (postituksineen) ja yli 40 numeron sukissa 25 euroon (postituksineen). 

Voittoa tästä ei montaa euroa jää, mutta ainakin saan ilahduttaa ihmisiä kohtuuhintaisilla villasukilla ja pitää vilukissojen varpaat lämpiminä. Tässä välissä muistutan, että käsitöistä maksetaan veroja ihan niin kuin muistakin tuotteista. Itsensä elättäminen käsitöillä on käytännössä mahdotonta ellei keksi myyntituotetta, josta ihmiset ovat valmiita maksamaan suuria summia. Meille muille tämä on lähinnä ajanvietettä, jolla kustannetaan seuraava lankakerä.


Tuntuu, että kaikki vain makaa tällä hetkellä. Luonto makaa, koirat makaa, minä makaan. Taivas on raskas ja ilma vielä raskaampi. Takapihan ovi on sepposen selällään koko ajan ja hämähäkit juoksevat kilpaa kynnyksen yli, mutta minä vain katselen niiden menoa, koska en jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan. 

 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vielä yksi uusi kasvi! Kultaköynnös

Löysin Tokmannilta kultaköynnöksen, joka maksoi vain 4,99e ja oli ihan hyväkuntoinen. Se ei siis tarvitse Liisan lasaretin hoivaa kuntonsa puolesta. En kuitenkaan voinut jättää sitä kaupan hyllylle, koska rakastan köynnöksiä ja impulsiivisuus on paheeni. Laitoin sen isompaan ruukkuun, jossa toivon sen viihtyvän vuoden tai pari. Muistaakseni kultaköynnös ei tykkää turhasta räpeltämisestä, mutta tämä asia pitänee vielä tarkistaa itseäni viisaammilta kasvitohtoreilta. Minulla on ollut kultaköynnös joskus 2000-luvun alussa, mutta silloin muutin niin usein, että kaikki kasvit tuppasivat kuolemaan ennen aikojaan. Kasvivaloja käytän jo iltaisin ja kaikken harmaimpina päivinä lisävalona. Lisäksi kaivoin kaapin perukoilta ilmankostuttimen. Näitä pitäisi hankkia ainakin kaksi lisää tai yksi tehokkaampi.  Olen myös asetellut kasveja huoneisiin sen mukaan, kuinka lämpimässä ne talvehtivat. Makuuhuoneeseen olen raahannut ne kasvit, jotka tahtovat talvehtia viileämmässä, koska itse tykkään nukku...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Voiko kuolleista herätä? Aloe vera -painajainen!

Tänään kävin hakemassa Aloe veran, jota aiempi kasvattaja kuvaili sanoin "ruma kuin Ruottin lippu", eikä hän liioitellut yhtään. Kasvi oli kuollut. Siis lähestulkoon 100% kuollut. Heti ensisilmäyksellä huomasin, että se on aivan liian isossa ruukussa ja lautasella lilluvan veden perusteella sitä oli kasteltu liikaa. Arvasin juurien kunnon jo ennen kuin irrotin sen mullasta vaihtaakseni pienempään ruukkuun, mutta ne olivat vielä pahemmassa kunnossa kuin olin kuvitellut. Juuret olivat niin mädäntyneet, että ne irtosivat varresta aivan kuin eivät olisi siinä koskaan kiinni olleetkaan. Tässä kasvi alkuperäisessä muodossaan: Olen varma, että tästä tulee ensimmäinen tappio, joka oikeasti kirpaisee. Ruukku on paljon isompi kuin voisi kuvasta päätellä. Se oli syvä ja suuri ja siinä oli vääränlaista multaa. Melkein kaikki lehdet olivat täysin kuolleet, auttavan käden ulottumattomissa, siispä leikkasin ne julmasti irti ja jätin vain pari pidempää lehteä, joiden tyvi ei ollut täysin hen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Retkeilykausi aloitettu pikapyrähdyksellä

Pidän retkeilystä, mutta näin vanhemmiten en enää jaksa lähteä monen päivän vaelluksille. Pitkien matkojen sijaan teen 20-30km pitkiä päiväretkiä, mutta vain syys- ja talvikaudella. Kesällä on liian kuuma ja itikoita, keväällä kaikki on märkää ja merkityt vaelluspolutkin osittain tulvavesien katkomia. Näin loppukesällä on hyvä aloitella kevyesti, tein siis 7km:n pikaretken merenrantaan.  Jos totta puhutaan, en ole merenneito, olen joentytär. Olen syntynyt joenmutkassa ja hakeutunut kuin vaistomaisesti asumaan jokien läheisyyteen. En muista kuin pieniä jaksoja elämästäni, kun olen asunut jossain muualla kuin jokien rantamilla. Nuorena asuin töiden takia pääkaupunkiseudulla, pitkästi mantereen puolella. Sen jälkeen muutin Mikkeliin, jossa asuin vuoden päivät, silloin lähellä oli järvi. Myöhemmin asuin Simossa ja Kemissä, jolloin asuin meren läheisyydessä. Kaikkialla muualla joki on ollut melkein kivenheittämän päässä. Meri ei ole koskaan tehnyt minuun suurta vaikutusta. Se on sama, o...
Lähetä kommentti
Lue lisää