Kun sain traakkipuupotilaat uusiin makuupaikkoihinsa, tunsin oloni tyhjäksi. Uusia sisääntulijoita ei tällä hetkellä ole tiedossa ja nykyiset kasvit ovat niin sanotusti vuodeosastolla odottamassa toipumisen ensimerkkejä. Sattumoisin ruokaostoksia tehdessä bongasin Prisman puutarhaosastolla ensiapua tyhjyydentunteeseen: siellä oli valtavasti kauniita ruukkuruusuja, joista sen enempää miettimättä nappasin yhden mukaani. Samalla kävelin päin hyllyä, jolla oli monenvärisiä saintpaulioita eli kotoisemmin paavalinkukkia tai santtuja. Ajattelin, että tämä on selvästi kohtalon sanelema sattumus ja näitä santtujahan voisi vielä kokeilla lisätä näin loppukesästä. Äidilläni ne ainakin näyttävät kauniilta keskellä talveakin. Ehkä se olisi tällaiselle tumpelollekin helppo kasvatettava.
Olen kuullut, että joku on onnistunut kasvattamaan ruukkuruususta monivuotisen, mutta orastaneet haaveet ruukkusuusun talvehtimisesta kokivat vastatuulta, kun lueskelin asiasta enemmän. Ruukkuruusut tarvitsevat viileän talvehtimispaikan, eikä minulta löydy muuta kuin kylmävarasto. Se on talvella liian kylmä, asunhan täällä Pohjois-Suomessa, eikä ruukkuruusu viihdy talvea huoneenlämmössä. Ajatuksena on pitää yksi huone viileänä niitä kasveja varten, jotka tykkäävät vaipua talvihorrokseen, mutta en sentään voi laskea lämpötilaa 10 asteeseen.
En lannistu. Vaihdoin ruusun isompaan ruukkuun, koska kaupan ruukku oli suorastaan ahdas. Eilen annoin sen olla ulkona, mutta yöksi toin sisälle, koska täällä yö- ja päivälämmön välillä voi olla tähän vuodenaikaan niin jyrkkä ero, että pelkään ruusun kuvittelevan meidän elävän pidemmällä syksyssä kuin elämmekään. Annan sen kukkia rauhassa ja totutan sitten pikkuhiljaa viileämpään.
Santusta otin pistokkaita ja upotin ne kosteaan multaan. Näin ainakin Google neuvoi tekemään. Toivottavasti ne ehtivät kasvattaa juuret ennen syksyn pimeitä. Emokasvin pidän tietenkin myös hengissä. Siinä se kukkii ikkunalaudalla.
Vaikka traakkipuut saattavat jäädä viimeisiksi kasvipotilaiksi (nämä uusimmat tulokkaat eivät ole potilaita) tänä kesänä, minulla on täällä kyllä yksi nelijalkainen potilas odottamassa lääkäriaikaa. Koiristani vanhempi, sekin vasta 4v. siperianhusky, on sairastunut mystiseen tautiin. Itse asiassa epäilen, että hengitysoireiden syy on nenäpunkki, ei mitään sen mystisempää. Ärsyttää jo koiran puolesta, kun joutuu tuolla tavalla "ilmaa ryystämään". Tässä odotellaan nyt eläinlääkäriin pääsyä. Jos arvaukseni osuu oikeaan, sieltä lähdetään kotiin apteekin kautta...
Kommentit
Lähetä kommentti