Siirry pääsisältöön

Taidetta, traakkipuita, ja pikkurikoksia

Kulutin hellepäiviä shoppailemalla taidetta. Löysin Tori.fi -sivustolta myynnistä (osa postikulujen hinnalla) piirrustuksia ja maalauksia, joita tilasin aikomuksena kehystää ne erilaisiin kehyksiin ja koota niistä taideseinä vaikka makuuhuoneeseen. Yksi maalaus on tulossa käytävään tai olohuoneeseen. Taideprojekti on vielä kesken, mutta nyt ukkoskauden alettua olen saanut haalittua lisää kitukasvuisia kasveja kasvilasarettiini. 


Tällä kertaa kävin hakemassa naapurikaupungin AMK:n kampukselta kolme elämänhalunsa menettänyttä traakkipuuta. Ne eivät näytä täysin toivottomilta, joten uskallan olla optimistinen. Vaihdoin niihin mullat ja ruukut. Sekoitin multaan myös vähän kahvinpuruja. Se oli riski, koska en tiedä tykkäävätkö traakkipuut kahvista, mutta nythän se tulee testattua sekin. 


Tässä kuvassa kolmesta kaksi eläväisempää. Kolmas oli huonommassa kunnossa ja joutui teho-osastolle. Kuten kuvasta huomaa, kukkapöytiä ei enää ole. Joudun asettelemaan potilaitani tuoleille.

Kun olin lähdössä traakkipuukuormani kanssa huomasin, että kampusalueen isoissa kukkasommitelmissa oli todella kauniita pelargoneja. Tiedän, että ne heitetään kesän jälkeen pois, joten nappasin mukaani pistokkaan siinä toivossa, että saan sen juurtumaan ja talvehtimaan. Ongelma on se, että kun yritin nopeasti napata pistokkaan mukaan, katkaisin oksan väärästä kohdasta ja käteen jäi vain yksi lehti varsineen. En kehdannut enää palata ottamaan parempaa, vaikka minun olisi ihan varmasti annettu sellainen luvan kanssa ottaa, jos olisin löytänyt jonkun, joka olisi voinut minulle sen luvan antaa. 

No, kokeilen tällä tai sitten palaan rikospaikalle hakemaan ihan harkitun pistokkaan. En ole koskaan nähnyt niin kauniin väristä pelargoniaa. Toivottavasti tämä kasvattaa juuret. 

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vielä yksi uusi kasvi! Kultaköynnös

Löysin Tokmannilta kultaköynnöksen, joka maksoi vain 4,99e ja oli ihan hyväkuntoinen. Se ei siis tarvitse Liisan lasaretin hoivaa kuntonsa puolesta. En kuitenkaan voinut jättää sitä kaupan hyllylle, koska rakastan köynnöksiä ja impulsiivisuus on paheeni. Laitoin sen isompaan ruukkuun, jossa toivon sen viihtyvän vuoden tai pari. Muistaakseni kultaköynnös ei tykkää turhasta räpeltämisestä, mutta tämä asia pitänee vielä tarkistaa itseäni viisaammilta kasvitohtoreilta. Minulla on ollut kultaköynnös joskus 2000-luvun alussa, mutta silloin muutin niin usein, että kaikki kasvit tuppasivat kuolemaan ennen aikojaan. Kasvivaloja käytän jo iltaisin ja kaikken harmaimpina päivinä lisävalona. Lisäksi kaivoin kaapin perukoilta ilmankostuttimen. Näitä pitäisi hankkia ainakin kaksi lisää tai yksi tehokkaampi.  Olen myös asetellut kasveja huoneisiin sen mukaan, kuinka lämpimässä ne talvehtivat. Makuuhuoneeseen olen raahannut ne kasvit, jotka tahtovat talvehtia viileämmässä, koska itse tykkään nukku...

Voiko kuolleista herätä? Aloe vera -painajainen!

Tänään kävin hakemassa Aloe veran, jota aiempi kasvattaja kuvaili sanoin "ruma kuin Ruottin lippu", eikä hän liioitellut yhtään. Kasvi oli kuollut. Siis lähestulkoon 100% kuollut. Heti ensisilmäyksellä huomasin, että se on aivan liian isossa ruukussa ja lautasella lilluvan veden perusteella sitä oli kasteltu liikaa. Arvasin juurien kunnon jo ennen kuin irrotin sen mullasta vaihtaakseni pienempään ruukkuun, mutta ne olivat vielä pahemmassa kunnossa kuin olin kuvitellut. Juuret olivat niin mädäntyneet, että ne irtosivat varresta aivan kuin eivät olisi siinä koskaan kiinni olleetkaan. Tässä kasvi alkuperäisessä muodossaan: Olen varma, että tästä tulee ensimmäinen tappio, joka oikeasti kirpaisee. Ruukku on paljon isompi kuin voisi kuvasta päätellä. Se oli syvä ja suuri ja siinä oli vääränlaista multaa. Melkein kaikki lehdet olivat täysin kuolleet, auttavan käden ulottumattomissa, siispä leikkasin ne julmasti irti ja jätin vain pari pidempää lehteä, joiden tyvi ei ollut täysin hen...

Retkeilykausi aloitettu pikapyrähdyksellä

Pidän retkeilystä, mutta näin vanhemmiten en enää jaksa lähteä monen päivän vaelluksille. Pitkien matkojen sijaan teen 20-30km pitkiä päiväretkiä, mutta vain syys- ja talvikaudella. Kesällä on liian kuuma ja itikoita, keväällä kaikki on märkää ja merkityt vaelluspolutkin osittain tulvavesien katkomia. Näin loppukesällä on hyvä aloitella kevyesti, tein siis 7km:n pikaretken merenrantaan.  Jos totta puhutaan, en ole merenneito, olen joentytär. Olen syntynyt joenmutkassa ja hakeutunut kuin vaistomaisesti asumaan jokien läheisyyteen. En muista kuin pieniä jaksoja elämästäni, kun olen asunut jossain muualla kuin jokien rantamilla. Nuorena asuin töiden takia pääkaupunkiseudulla, pitkästi mantereen puolella. Sen jälkeen muutin Mikkeliin, jossa asuin vuoden päivät, silloin lähellä oli järvi. Myöhemmin asuin Simossa ja Kemissä, jolloin asuin meren läheisyydessä. Kaikkialla muualla joki on ollut melkein kivenheittämän päässä. Meri ei ole koskaan tehnyt minuun suurta vaikutusta. Se on sama, o...