Aloe vera -vainaan uusi tuleminen ja syyskauden alkaminen

Mistä tietää, että syksy on ovella? No siitä, että on kauheasti kaikkea kivaa tekemistä, eikä vuorokaudessa riitä tunnit kaiken tekemiseen. Kyllä, kesän passiivisuus on ohi ja syksyä varten ladattu energia alkaa purkautua.

Mutta ihan ensimmäisenä uutisia Aloe vera -vainaasta. Se oli niin kuollut, kun toin sen tänne kasvisairaalaan, etten elätellyt suuria toiveita elpymisestä. Leikkasin viimeisetkin nuhjuiset lehdet pois ja annoin uuden mullan ja ajan tehdä tehtävänsä. Tässä se on nyt:

Se on saanut väriä varteensa ja puskee uusia lehtiä latvastaan. Se tekee myös uusia versoja tuonne vanhan varren kylkeen:

Toivottavasti saan lisättyä Aloe veraa näistä uusista versoista sitten ensi vuonna. Jälleen kerran ihmettelen, miten pahasta jamasta kasvit voivatkaan selvitä.

Apostolinkukan pistokkaista ainakin pari on juurtunut jo nyt, mutta kiiltomaijasta jouduin luopumaan. Se oli niin kertakaikkisen huonossa kunnossa, että kuoli pois. Pääsiäiskaktuksen suhteen olen odottavalla kannalla. En ole nähnyt pistokkaissa sen enempää elämää kuin kuolemaakaan, ja näin kasvukauden lopulla olen varautunut siihen, että joudun odottamaan lopullista tuomiota ensi kevääseen asti.

Anastamani pelargonin lehti on sekin nuukahtanut pois. Ei tullut juuria, ei komeaa kukkaa. Eli pettymyksiäkin mahtuu onnen hetkien sekaan.

Koska kasvukausi tosiaan vetelee viimeisiään, olen innostunut tekemään kaikkea muutakin kivaa, kuten lukemaan. En ole käynyt kirjastossa sitten viime talven, joten eilinen visiitti oli lukukauden avaus. Löysin pari mielenkiintoista romaania, joista Karin Hjulströmin rikosromaani Yksi ruumis liikaa pääsi ensimmäisenä lukuun, koska siinä on lyhyempi laina-aika.

En ole vielä pitkällä, mutta ihan lupaavalta vaikuttaa. En tiedä johtuuko suomennoksesta vai kirjailijan tavasta kirjoittaa, mutta dialogi tässä kirjassa tuntuu vähän kömpelöltä ja henkilöhahmojen jäykkä ja vierottunut luontosuhde ärsyttää, muuten tarina etenee sujuvasti.

Olen myös tehnyt roppakaupalla käsitöitä. Kudoin itselleni lapaset, jotka koristelin virkatulla sydämellä, ja nyt kudon sormikkaita, joihin on myös tarkoitus laittaa sydänkoriste.

Seuraavana on vuorossa syntymäpäivälahjasormikkaat ystävälle, jolle teen myös tilaustyönä villasukat. Kädet pysyvät siis ahkerina ja lämpiminä!