Siirry pääsisältöön

Se elää! Se elää!

Ai mikäkö elää? No, se anopinkieli, jota ei tappaisi pirukaan - paitsi ystäväni leskeytynyt isä. Sain häneltä lasarettiini kaksi likimain kuollutta isoanopinkieltä jo huhtikuussa. Pistin anopit paloiksi ja kasvatin niihin juuret vesikipossa. Ne juuret eivät kasvaneet pitkiksi, vaikka odotin yli kuukauden. 

Multaan istuttamisen jälkeen olen vartonut silmä kovana niiden kasvua viimeiset 3kk, eikä mitään ole tapahtunut. Enkä liioittele, kun sanon "ei mitään", koska koko tämän ajan olen ollut epävarma siitä, ovatko nuo edes elossa. Ne ovat jököttäneet jäykkinä kuin ikijäärä kelohonka osoittamatta sen enempää elämän kuin kuolemankaan merkkejä aina viime viikonloppuun asti.

Siinä se on. Pistokkaan vierestä työntyy esiin uutta kasvua. Olen elvyttänyt yhden. Jäljellä on enää... muistaakseni kuusi. Tämä elpynyt oli ensimmäinen, johon kasvoi juuret ja sain sen multaan, joten odotan muiden seuraavan perässä kohtuullisen ajan sisällä.

Mutta ikinä enää en elvytä anopinkieliä. Ehei! Tämä on yksi epäkiitollisimmista huonekasveista, joita olen yrittänyt kasvattaa. 

Ai niin, minäkin olen oman lasarettini hoidokki tällä hetkellä, vaikka en suostukaan saikkua vammani takia ottamaan. Murskasin eilen pikkuvarpaani 6kg:n kahvakuulan alle. Nyt sinnittelen murtuneen varpaani kanssa lenkit ja työt, mutta eiköhän se kohta ole taas entistä ehompi. 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vielä yksi uusi kasvi! Kultaköynnös

Löysin Tokmannilta kultaköynnöksen, joka maksoi vain 4,99e ja oli ihan hyväkuntoinen. Se ei siis tarvitse Liisan lasaretin hoivaa kuntonsa puolesta. En kuitenkaan voinut jättää sitä kaupan hyllylle, koska rakastan köynnöksiä ja impulsiivisuus on paheeni. Laitoin sen isompaan ruukkuun, jossa toivon sen viihtyvän vuoden tai pari. Muistaakseni kultaköynnös ei tykkää turhasta räpeltämisestä, mutta tämä asia pitänee vielä tarkistaa itseäni viisaammilta kasvitohtoreilta. Minulla on ollut kultaköynnös joskus 2000-luvun alussa, mutta silloin muutin niin usein, että kaikki kasvit tuppasivat kuolemaan ennen aikojaan. Kasvivaloja käytän jo iltaisin ja kaikken harmaimpina päivinä lisävalona. Lisäksi kaivoin kaapin perukoilta ilmankostuttimen. Näitä pitäisi hankkia ainakin kaksi lisää tai yksi tehokkaampi.  Olen myös asetellut kasveja huoneisiin sen mukaan, kuinka lämpimässä ne talvehtivat. Makuuhuoneeseen olen raahannut ne kasvit, jotka tahtovat talvehtia viileämmässä, koska itse tykkään nukku...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Voiko kuolleista herätä? Aloe vera -painajainen!

Tänään kävin hakemassa Aloe veran, jota aiempi kasvattaja kuvaili sanoin "ruma kuin Ruottin lippu", eikä hän liioitellut yhtään. Kasvi oli kuollut. Siis lähestulkoon 100% kuollut. Heti ensisilmäyksellä huomasin, että se on aivan liian isossa ruukussa ja lautasella lilluvan veden perusteella sitä oli kasteltu liikaa. Arvasin juurien kunnon jo ennen kuin irrotin sen mullasta vaihtaakseni pienempään ruukkuun, mutta ne olivat vielä pahemmassa kunnossa kuin olin kuvitellut. Juuret olivat niin mädäntyneet, että ne irtosivat varresta aivan kuin eivät olisi siinä koskaan kiinni olleetkaan. Tässä kasvi alkuperäisessä muodossaan: Olen varma, että tästä tulee ensimmäinen tappio, joka oikeasti kirpaisee. Ruukku on paljon isompi kuin voisi kuvasta päätellä. Se oli syvä ja suuri ja siinä oli vääränlaista multaa. Melkein kaikki lehdet olivat täysin kuolleet, auttavan käden ulottumattomissa, siispä leikkasin ne julmasti irti ja jätin vain pari pidempää lehteä, joiden tyvi ei ollut täysin hen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Retkeilykausi aloitettu pikapyrähdyksellä

Pidän retkeilystä, mutta näin vanhemmiten en enää jaksa lähteä monen päivän vaelluksille. Pitkien matkojen sijaan teen 20-30km pitkiä päiväretkiä, mutta vain syys- ja talvikaudella. Kesällä on liian kuuma ja itikoita, keväällä kaikki on märkää ja merkityt vaelluspolutkin osittain tulvavesien katkomia. Näin loppukesällä on hyvä aloitella kevyesti, tein siis 7km:n pikaretken merenrantaan.  Jos totta puhutaan, en ole merenneito, olen joentytär. Olen syntynyt joenmutkassa ja hakeutunut kuin vaistomaisesti asumaan jokien läheisyyteen. En muista kuin pieniä jaksoja elämästäni, kun olen asunut jossain muualla kuin jokien rantamilla. Nuorena asuin töiden takia pääkaupunkiseudulla, pitkästi mantereen puolella. Sen jälkeen muutin Mikkeliin, jossa asuin vuoden päivät, silloin lähellä oli järvi. Myöhemmin asuin Simossa ja Kemissä, jolloin asuin meren läheisyydessä. Kaikkialla muualla joki on ollut melkein kivenheittämän päässä. Meri ei ole koskaan tehnyt minuun suurta vaikutusta. Se on sama, o...
Lähetä kommentti
Lue lisää